Yksinäisyys on oikeasti vähän surkea tunne. Eikä aivan vähänkään. Siinä sitä ollaan, kun kaikilla on joku. Paitsi tietenkin minulla. Tai no onhan minulla ystävät, joita tietysti kovasti arvostan. Mutta siinä vaiheessa kun on soittanut kymmenen ystävää läpi, ja kaikilla on parempaa tekemistä, näin suomennettuna poika- tai tyttöystävä, alkaa jo tuntua vähän yksinäiseltä. Koitan välttää katkerana olemista, ja toistaiseksi olen onnistunut oikein hyvin. Ainoa asia mitä sitten en ole onnistunut välttämään, on surullisuus ja huoli omasta yksinäisyydestä. Siispä olen päättänyt, että teen asialle jotain. Jos nykyiset lähimmät ystäväni eivät kykene järjestämään minulle aikaa, hommaan uusia. Aloitin sen tänään, kun näin erästä kaveriani pitkästä aikaa, ja oltiin ihan kahdestaan, mitä me ei ennen oltukkaan harrastettu. Oli ihan jees, pitää vaan alkaa taas tutustua paremmin, niin se juttukin alkaa sitten luistaa.Ja yllätin itseni tänään myös toisen kerran, kun löysin itseni leikkimästä ykkösluokkalaisen serkkuni kanssa legoilla, ja olin oikeen kätevä rakentaja.
Tästä lähtien teen yhden päätöksen päivässä, siis sellaisen, joka auttaa itseäni iloiseksi :>

'Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität'
1558013.jpg