Kastuin. Sataa. Kylmää. Se tekee ulkomaille lähtemisestä vielä paremman asian. Päätetty matkasta on vain se, että otetaan äkkilähtö ja sitten katsellaan että mihin päädytään. Toinen päätös on se, että matkan ajankohta on syyskuu. Tahtoisin myös matkata kirjastoon tällä hetkellä, mutta sade ei oikeen anna mahdollisuutta siihen.
   Pitäisi maalata seinät, mutten jaksaisi. Ehkä joku tulee auttamaan. Äiti iloitsee keittiössä, että se sai Hesburgerin kuponkeja. Siellä salaatin hinta on noussu: < Street caféhen siis käy tiemme. Ei sitä varmaan edes kirjoiteta ranskalaisittain.
   Syksy on ihanaa aikaa. Villapaidan voi kaivaa kaapista ja juoda paljon kaakaota kun sitä ei juuri kesällä juo. Teetä myös! Ja sitte on niin kauniin väristäkin joka paikassa. Ja kynttilöiden polttaminen on ihanaa, kaikkein ihaninta on vaan völlytä kotona ja istua villapaidassa kynttilöiden ja kirjan kanssa. Tai tällä hetkellä varmaan koneen kanssa, kun uuden ostin. Tai no luenhan mää tällä hetkellä Julia Bellin Ahmattia. Ahdistava kirja syömishäiriöistä ja nykyajan kauneusihanteista. Aluillaan olis myös yksi Terry Pratchettin kirja. Se mies, jos joku, osaa kirjottaa.
   Meidän koulu on liian ahdas. Siellä ei kestä olla kun koko yksi pitkä ja kapea käytävä on ihan täynnä. Eikä mihinkään mahdu istumaan kun kaikki penkit on jo täynnä. Ja kun liikuntaluokkalaiset pojat astuvat sisään pyhästä pingisaulastaan, lemahtaa käytävälle vaihtoehtoisesti axe-pilvi tai valtaisa hienhaju. Ja tämä on täysin riippuvainen siitä, ovatko he juuri olleet pelaamassa raivoisasti jalkapalloa vai pingistä.